Tiedän että maalauksessa on voimaa joka vaikuttaa suoraan katsojaan. Kiehtovaa on myös miten oma maalaaminen vaikuttaa ihmiseen. Se antaa välineen saada myös vaikeasti sanoiksi puettavia asioita nähtävään muotoon. Tämä voi olla hyvin parantava kokemus niin maalarille, mutta myös katsojalle.

Maalaan asioita ja elän eritodellisuuksien välissä. Minulla on oma taikamaailma,jota käytän ja tuon sen ideoita tähän fyysisempään maailmaan. Kun fyysinen kohtaa mielikuvituksen niin siitä tulee totta. Tämä on maalauksen taikaa. Sivellin on taikasauva.

Kun omaa maalausta katsoo voi oppia rakastamaan tuijottamista tyhjyyteen. Menemään tylsän hetken puuduttamaan tilaan ja huomata sen kauneus. Siis oppia olemaan ilman ärsykkeitä ja antaa oman sisäisen maailman ilmestyä. Sillä se ilmestyy kun antaa tilaa. Maalaukseni ovat pitkien tuijotteluiden tulosta ja kun alkaa tekemään uutta teosta siinä on vain tyhjä pinta, jota katsoo ja joka katsoo takaisin.

Ihminen tunnistaa asioita maalauksesta. On aika vaikeaa maalata abstraktia teosta josta ei tulisi mieleen jotain tunnistettavaa. Kasvoja ja hahmoja nousee usein esille, kun antaa aikaa katsoa. Kun alan maalaamaan uutta teosta tuijotan pintaa, jolle teos tulee. Siihen ilmestyy näky, jonka maalaan esiin. Maalaus prosessi on kuin elävä kuva joka etenee kohti pintaa. Jos idea on hyvä, saatan käyttää samaa ajatusta pohjana useammalle maalaukselle.



.





.